Torstai on toivoa täynnä, sanoo sanonta. Tämä päivä taisi olla täynnä epätoivoa.

Kävin taas fysikaalisessa ja sain uusia jumppaohjeita. Kahden viikon päästä on taas lääkäri ja masennus hiipii mieleen kun tästä ei tule mitään tolkkua. Sain myös kunnaillisesta terveydenhoidosta kirjeen, että käteni leikattaisiin elokuun alussa, eipä kauan kestänytkään jonotus, melkein 2 vuotta. Onneksi käsi on jo leikattu viime syyskuussa, muuten tämä koko paska olisi vasta alussa.

Täällä oli tänään todella kaunis sää ja siksi kissat olivat ulkona lähes kokopäivän, mitä nyt välillä kävivät syömässä. Tänään oli ruokana naudanpaistilastuja, Roopen suurinta herkkua !! Roope oli mutenkin tänään vedossa, yritti koko päivän pyydystää pihalla syömässä käyvää oravaa ja iltapäivällä melkein onnistuikin siinä. Onneksi vaan melkein, sillä oravalla on poikaset ja niiden olisi käynyt huonosti jos emo olisi kuollut.

Illalla käytiin ukon siskon perheen kanssa heidän pojallaan kylässä. Oli mukava ajella kohti PK-seutua kun kyydissä olevat kaikki kolme seurasi silmä tarkkana kuinka ajo etenee ja monestiko eksytään. Onneksi paikka oli helppo löytää, vaikka en ollut siellä käynytkään. Takaisin tulo matkalla ajoin sitten ennen kehää vähän hukkaan, mutta senkin pystyin helposti paikkaamaan.