Melkein koko kuukausi meni helteitä kellarissa pakoillessa.

Muuten elämä on tasaista vitutusta aamusta iltaan. Taitaa olla tänä elämää suurempi romanssi loppusuorallaan.

Kuukausikin vaihtui, äkkiää se aika kuluu.

Taas on takana yksi viikonloppu. Perjantaina tuli tanssittua Unelmavävyjen tahdittamana, tosin tahtia antoi myös Ukon siskon miehen eväspullo. Launantaina olikin sitten vähän "outo" olo kun heiniä piti niittää. No, heinät on nurin ja nyt toivotaan vaan poutaa loppuviikoksi.

Kissat kärsivät kuumuudesta. Roope makailee vaan kellarissa, tulee esiin ainoastaan syömään. Uuno jaksaa vielä vähän osallistuakin, tosin pihalla pörisevät koneet pelottavat Rohkeaa Seikkailijaa. Uuno kävi vanhan saunan katolla kesyttämässä naakan poikasia, tuloksena oli reikä päässä. Naakalla on terävä nokka.

Sorruin pitkästä aikaa ostamaan lankoja Suomesta. Prismassa oli Tenessee lankaa tarjouksessa ja kilo tarttui mukaan. Langasta olisi tarkoitus saada aikaan pusero. Tallinnan matka tuli varattua ja sieltä sitten raahataan lankoja enemmänkin.

Sateen merkeissä tämä juhannuksen jälkeinen viikko on alkanut.

Kissat on pysytelleet sisällä ja vauhtia varallisine tilanteineen on piisannut.

Pihalla oleva ruusupenkki on kukkaloistonsa alussa. Kirvat vaan tahtovat olla kiusana.

(nuo rikkaruohon näköiset on auringonkukkia, joita linnut on levittäneet. En raaskinut poistaa)

Tässä muutama kuva Ingrid Bergman ruusuista.

Tiistaina sain fysikaalisessa luvan käydä uimassa. Nyt pitäisi vaan löytää se kadonnut motivaatio lähtemiseen. Ehkä sieltä uimahallilta löytyisi myös kadonnut into laihduttamiseen.

Oli juhla ja Juhannus !!

Aatto päivänä kissat oli ihmeissään kun juhannuskoivuja kannettiin sisään. Uuno ei muista edellisiä ja siksi oli todella ihmeissään. Yritti kiivetäkin niihin, muttei puut pysyneet pystyssä. Illalla sitten oli vuorossa känninkäisten valvontaa paikallisissa tansseissa. Ilta meni ihan kohtalaisesti, väkeä oli normaali juhannus määrä ja humalaisia tavallista enenmmän, muttei juurikaan häiriöitä. Yksi kylän kakaroista piti tietysti yrittää pummilla sisään, ulos lentäessään oli kuin olisi kokenut suurenkin vääryyden. Kotiin kerettiin tuossa 2 maissa.

Juhannuspäivänä oli sitten vuorossa ensin perinteinen ruokailu ukon siskon luona. Ruoka oli todella hyvää, kyllä ammattilainen osaa. Illalla sitten vuorossa toinen juhannusperinne, tanssi-ilta Kreivinkallion lavalla Miehikkälässä. Kreivinkallio on niitä harvoja lavoja joissa todellinen maalaislava kulttuuri on vielä voimissaan. Paikalla ei ole järjestäjien toimesta kuin alkoholiton ravintola, joten omat eväät maistuvat ja hyvin julkisesti. Väkeä oli paljon, niinhän sitä on joka vuosi. Esiintyjätkin ovat joka vuosi samat Miehikkälän todellinen lahja suomalaiselle musiikille Reijo Taipale ja paikallinen autoilija Erkki Eräs. Musiikki oli hyvää, hetkittäin jopa loistavaa. Lattia oli juuri niin liukas kuin muistinkin, tosin illan saatossa kun ihmsiten jaloissa kantautui sisään kosteutta ja ehkä joku pullokin lattialle kaatui, liukkaus katosi ja tahmeus tuli tilalle. Tanssimaan mahtui ihan hyvin, kunhan ei niin pitänyt kiinni tanssisuunnista ja muusta etiketeistä. Paikalliset kertoivat että kyseessä oli 39 kerta, meille kerta oli 10. Todella hauskaa oli.

Tämä sunnuntai on nyt tässä mennyt edellisistä päivistä elpyessä.

Vihdoin elämä normalisoitui. Sain tänään koneeni huollosta ja tuntuu kuin elämä olisi palannut. Minäkö muka riippuvainen tietokoneestani ?? Tuskin : ))

Kävin siis tiistaina tohtoorisetää katsomassa ja setä oli sitä mieltä että mulla saattaa olla lopullisesti työt tehty. Kirjoitti sairaslomaa 4 kk lisää ja kehoitti vakavasti miettimään, mitä muuta voisin tehdä elämässäni kuin töitä. Vähän pelottaa ajatus siitä, ettei koskaan olisi työkuntoinen, mutta elämää on yritettävä elää tässä hetkessä ja olla liikaa murehtimatta sitä mitä edessä on. Nyt nautitaan kesästä.

Uuno on jatkanut kattoseikkailujaan säännöllisesti, nyt kiipeilypaikaksi on kelvannut myös vanhan saunan katto, jonka piipussa on naakalla pesä.

Tänään elin kauhun hetkiä omassa keittössäni. Sillä avoimesta ulko-ovesta sisään tuli KOIRA. Minä pelkään koiria niin, ettei henki tahdo kulkea ja sydän tuntuu hakkaavan ulos rinnasta. Naapurin ihanat kesäasukkaat olivat saapuneet ja päästäneet piskinsä irti. Mokoma rakki oli niin kouluttamaton, ettei antanut edes emännälleen kiinni. Emännästä oli vaan hauskaa kun koira säntäili täällä ympäri kämppää. Kissat olivat raivoissaan ja murisivat siihen malliin, että ainoastaan ukon nopeasti sulkema ovi pelasti koiran elämänsä selkäsaunalta. Todella toivon, ettei tarvitse nähdä sen enenmpää koiraa kuin sitä akkaakaan enään meidän pihalla.

Huomenna sitten alkaa keskikesän juhlan vietto. Juhlan tosiaan, illalla pitänee olla lavalla töissä ja lauantaina odottaa ruokavierailu ukon siskon mökillä. Toivottavasti lauantai iltana pääsisi johonkin tanssimaan.