Vihdoin elämä normalisoitui. Sain tänään koneeni huollosta ja tuntuu kuin elämä olisi palannut. Minäkö muka riippuvainen tietokoneestani ?? Tuskin : ))

Kävin siis tiistaina tohtoorisetää katsomassa ja setä oli sitä mieltä että mulla saattaa olla lopullisesti työt tehty. Kirjoitti sairaslomaa 4 kk lisää ja kehoitti vakavasti miettimään, mitä muuta voisin tehdä elämässäni kuin töitä. Vähän pelottaa ajatus siitä, ettei koskaan olisi työkuntoinen, mutta elämää on yritettävä elää tässä hetkessä ja olla liikaa murehtimatta sitä mitä edessä on. Nyt nautitaan kesästä.

Uuno on jatkanut kattoseikkailujaan säännöllisesti, nyt kiipeilypaikaksi on kelvannut myös vanhan saunan katto, jonka piipussa on naakalla pesä.

Tänään elin kauhun hetkiä omassa keittössäni. Sillä avoimesta ulko-ovesta sisään tuli KOIRA. Minä pelkään koiria niin, ettei henki tahdo kulkea ja sydän tuntuu hakkaavan ulos rinnasta. Naapurin ihanat kesäasukkaat olivat saapuneet ja päästäneet piskinsä irti. Mokoma rakki oli niin kouluttamaton, ettei antanut edes emännälleen kiinni. Emännästä oli vaan hauskaa kun koira säntäili täällä ympäri kämppää. Kissat olivat raivoissaan ja murisivat siihen malliin, että ainoastaan ukon nopeasti sulkema ovi pelasti koiran elämänsä selkäsaunalta. Todella toivon, ettei tarvitse nähdä sen enenmpää koiraa kuin sitä akkaakaan enään meidän pihalla.

Huomenna sitten alkaa keskikesän juhlan vietto. Juhlan tosiaan, illalla pitänee olla lavalla töissä ja lauantaina odottaa ruokavierailu ukon siskon mökillä. Toivottavasti lauantai iltana pääsisi johonkin tanssimaan.