Muuten elämä on tasaista vitutusta aamusta iltaan. Taitaa olla tänä elämää suurempi romanssi loppusuorallaan.

Kuukausikin vaihtui, äkkiää se aika kuluu.

Taas on takana yksi viikonloppu. Perjantaina tuli tanssittua Unelmavävyjen tahdittamana, tosin tahtia antoi myös Ukon siskon miehen eväspullo. Launantaina olikin sitten vähän "outo" olo kun heiniä piti niittää. No, heinät on nurin ja nyt toivotaan vaan poutaa loppuviikoksi.

Kissat kärsivät kuumuudesta. Roope makailee vaan kellarissa, tulee esiin ainoastaan syömään. Uuno jaksaa vielä vähän osallistuakin, tosin pihalla pörisevät koneet pelottavat Rohkeaa Seikkailijaa. Uuno kävi vanhan saunan katolla kesyttämässä naakan poikasia, tuloksena oli reikä päässä. Naakalla on terävä nokka.

Sorruin pitkästä aikaa ostamaan lankoja Suomesta. Prismassa oli Tenessee lankaa tarjouksessa ja kilo tarttui mukaan. Langasta olisi tarkoitus saada aikaan pusero. Tallinnan matka tuli varattua ja sieltä sitten raahataan lankoja enemmänkin.

Sateen merkeissä tämä juhannuksen jälkeinen viikko on alkanut.

Kissat on pysytelleet sisällä ja vauhtia varallisine tilanteineen on piisannut.

Pihalla oleva ruusupenkki on kukkaloistonsa alussa. Kirvat vaan tahtovat olla kiusana.

(nuo rikkaruohon näköiset on auringonkukkia, joita linnut on levittäneet. En raaskinut poistaa)

Tässä muutama kuva Ingrid Bergman ruusuista.

Tiistaina sain fysikaalisessa luvan käydä uimassa. Nyt pitäisi vaan löytää se kadonnut motivaatio lähtemiseen. Ehkä sieltä uimahallilta löytyisi myös kadonnut into laihduttamiseen.

Oli juhla ja Juhannus !!

Aatto päivänä kissat oli ihmeissään kun juhannuskoivuja kannettiin sisään. Uuno ei muista edellisiä ja siksi oli todella ihmeissään. Yritti kiivetäkin niihin, muttei puut pysyneet pystyssä. Illalla sitten oli vuorossa känninkäisten valvontaa paikallisissa tansseissa. Ilta meni ihan kohtalaisesti, väkeä oli normaali juhannus määrä ja humalaisia tavallista enenmmän, muttei juurikaan häiriöitä. Yksi kylän kakaroista piti tietysti yrittää pummilla sisään, ulos lentäessään oli kuin olisi kokenut suurenkin vääryyden. Kotiin kerettiin tuossa 2 maissa.

Juhannuspäivänä oli sitten vuorossa ensin perinteinen ruokailu ukon siskon luona. Ruoka oli todella hyvää, kyllä ammattilainen osaa. Illalla sitten vuorossa toinen juhannusperinne, tanssi-ilta Kreivinkallion lavalla Miehikkälässä. Kreivinkallio on niitä harvoja lavoja joissa todellinen maalaislava kulttuuri on vielä voimissaan. Paikalla ei ole järjestäjien toimesta kuin alkoholiton ravintola, joten omat eväät maistuvat ja hyvin julkisesti. Väkeä oli paljon, niinhän sitä on joka vuosi. Esiintyjätkin ovat joka vuosi samat Miehikkälän todellinen lahja suomalaiselle musiikille Reijo Taipale ja paikallinen autoilija Erkki Eräs. Musiikki oli hyvää, hetkittäin jopa loistavaa. Lattia oli juuri niin liukas kuin muistinkin, tosin illan saatossa kun ihmsiten jaloissa kantautui sisään kosteutta ja ehkä joku pullokin lattialle kaatui, liukkaus katosi ja tahmeus tuli tilalle. Tanssimaan mahtui ihan hyvin, kunhan ei niin pitänyt kiinni tanssisuunnista ja muusta etiketeistä. Paikalliset kertoivat että kyseessä oli 39 kerta, meille kerta oli 10. Todella hauskaa oli.

Tämä sunnuntai on nyt tässä mennyt edellisistä päivistä elpyessä.

Vihdoin elämä normalisoitui. Sain tänään koneeni huollosta ja tuntuu kuin elämä olisi palannut. Minäkö muka riippuvainen tietokoneestani ?? Tuskin : ))

Kävin siis tiistaina tohtoorisetää katsomassa ja setä oli sitä mieltä että mulla saattaa olla lopullisesti työt tehty. Kirjoitti sairaslomaa 4 kk lisää ja kehoitti vakavasti miettimään, mitä muuta voisin tehdä elämässäni kuin töitä. Vähän pelottaa ajatus siitä, ettei koskaan olisi työkuntoinen, mutta elämää on yritettävä elää tässä hetkessä ja olla liikaa murehtimatta sitä mitä edessä on. Nyt nautitaan kesästä.

Uuno on jatkanut kattoseikkailujaan säännöllisesti, nyt kiipeilypaikaksi on kelvannut myös vanhan saunan katto, jonka piipussa on naakalla pesä.

Tänään elin kauhun hetkiä omassa keittössäni. Sillä avoimesta ulko-ovesta sisään tuli KOIRA. Minä pelkään koiria niin, ettei henki tahdo kulkea ja sydän tuntuu hakkaavan ulos rinnasta. Naapurin ihanat kesäasukkaat olivat saapuneet ja päästäneet piskinsä irti. Mokoma rakki oli niin kouluttamaton, ettei antanut edes emännälleen kiinni. Emännästä oli vaan hauskaa kun koira säntäili täällä ympäri kämppää. Kissat olivat raivoissaan ja murisivat siihen malliin, että ainoastaan ukon nopeasti sulkema ovi pelasti koiran elämänsä selkäsaunalta. Todella toivon, ettei tarvitse nähdä sen enenmpää koiraa kuin sitä akkaakaan enään meidän pihalla.

Huomenna sitten alkaa keskikesän juhlan vietto. Juhlan tosiaan, illalla pitänee olla lavalla töissä ja lauantaina odottaa ruokavierailu ukon siskon mökillä. Toivottavasti lauantai iltana pääsisi johonkin tanssimaan.

Tanssin täyteinen viikonloppu takana. Tanssimassa oltiin perjantaina ja lauantaina. Molempina iltoina oli todella kuuma ja hikeä riitti pyyhittäväksi ja kunnolla.

Perjantain artistista Marita Taavitsaisesta täytyy sanoa, ettei kyllä lauluillaan hurmannut. Ohjelma setti oli kuin suoraa 3 vuoden takaa ja kiemurtelu senkun pahenee. Nyt kullä on Taavitsaiskiintiö täynnä ja pitkäksi aikaa.

Tänään ei enään jaksanut lähteä tanssimaan ja töllöstä piti tulla Formulaa. Tulihan se kisa, mutta millaisen pellekisa se olikaan. Naurettavuus huipussaan, ettei 16 autoa osallistunut kisaan lainkaan. Koko sotkun takana oli Ralf Schumacherin kykenemättömyys ajaa f1 autoa. Jos mies olisi osannut ajaa, niin koko rengasrikko olisi todennäköisesti vältetty ja kaikki autot olisivat ajaneet koko kisan.

Perjantai ja kiirettä piisaa.

Aamusta asti on riittänyt toimintaa ja hommaa illan järjestelyissä, kun joskus menisi niin että kaikki toimisi.

Uuno söi viimeisen lääkkeensä ja nyt vaan odotellaan josko paino nousisi.

Kävin päivällä Anttilassa etsimässä kävelykenkiä. Mukaan tarttui kilo Butterfly ja viola lankoja, olivat tarjouksessa. Löysin kengätkin, tosin ne on aika kaukana kävelykengistä, mutta ostin kuitenkin.

Uuno jatkoi kattoseikkailuaa, pitäähän toisella olla hauskaa.

Nurmikko tuli kummipoikani toimesta leikattua ja illalla piti käydä ukon sukulaisen synttäreillä.

Pientä vääntöä tänään taas kotona, sillä huomenna olisi ekat tanssit ja kumpikin jännittää kuinka alkaa sujumaan. Niistä enenmmän sitten lauantaina.

Vieläkin tuntuu olo siltä, ettei oikein mikään jaksa kiinnostaa ja ensi tiistaina oleva lääkärinkin pelottaa. Entä jos väittääkin, että käsi kestää töihin menon, kuinka sitten selviän ja jos sairasloma taas jatkuu, niin kuinka selviän siitä... Kyllä tämä sairastaminen saa mielen matalaksi.

Voihan V, millainen päivä !!

Heti aamusta kaikki meni pieleen, tavarat putoili käsistä, silmukat putoili puikoilta, ukko ärsytti muuten vaan.

Aamupäivällä kun kävin kaupassa Uuno oli kiivennyt aitan katolle. Kun tulin kaupasta ja ajoin auton talliin kuulin Uunon huutoa, muttei kissaa missään, kunnes ymmärsin katsoa ylöspäin. Kissa keikkui katon reunalla. Pelästyin hirveästi.

Ukko ei tietenkään ollut kotona, joten piti soittaa veli apuun saadakseni tikkaat ja voidakseni hakea kissan pois. Veli tulikin nopeasti. Menimme varastoon hakemaan tikkaita ja kun ne löysimme, niin Uuno naukui jaloissa !!!

Päätimme jättää tikkaat varastoon ja mennä juomaan kahvia. Kesken kahvittelun veli vilkaisi ikkunasta ulos ja kiroili hetken ja pahasti; Kissa oli taas katolla. Nyt Uuno on kulkenut katolle ja pois koko iltapäivän. En saa selville sitä mistä se sinne pääsee mutta kulkekoot sitten.

Illalla taas käsi temppuili ja kunnolla, mikään ei pysynyt käsissä ja muutenkin tuntuu siltä, että voisi vaikka kuolla pois.

Kyllä ihminen voi tuntea itsensä joskus turhaksi.

Taas tavanomainen ja supertylsä viikonloppu takana.

Kissojen kanssa tuossa pihalla touhuiltiin ja saatiinkin paljon aikaan. Uuno sai saaliiksi muutaman hiiren ja Roope melkein naakan. Onneksi vaan melkein, kissa tosin sai muutaman kipeän osuman.